On niin hyvä olla nainen !


Ajatella, miten paljon naisen asema on viime vuosikymmeninä muuttunut.
Vielä meidän vanhempiemme ikäluokalle oli normaalia olla kotiäitinä tai työssä miehen työn kautta.
Miten paljon ollaan menty eteenpäin tasa-arvossa ja miten paljon meillä on määräämisvaltaa omasta kehosta.
Ajatella, että vielä 80-luvun lopulla naisen piti kysyä mieheltään lupa, mikäli halusi sterilisaation. Aborttikaan ei ole ollut mahdollinen järin kauaa eikä liioin ehkäisykään.

Nykypäivän naisilla on paljon enemmän mahdollisuuksia omaan kehoon, työhön ja elämään nähden mutta silti joitakin jännittäviä tasa-arvokysymyksiä löytyy ihan arkipäivän kielenkäytöstäkin.

Istuimme porukalla iltaa viime viikonloppuna. Paikalla oli muutama nainen ja yksi mies. Olemme kaikki sellaisia, että emme juurikaan mieti sukupuoliasioita kommunikoidessamme toistemme kanssa, on ihan sama, mitä toiselta löytyy housuista tai paidan alta.

Yksi seurueemme naisista sanoi miehelle ”olethan yksi meistä” . Jäimme pohtimaan asiaa. Se, että miesporukassa sanotaan naiselle, että ”olet yksi äijistä” on kehu mutta se, jos mies on yksi muijista, onkin alentavaa. Miksi?

Samoin mietimme sitä, että nainen edelleen pääsee naimisiin ja mies joutuu. Monia muitakin samankaltaisia puheeseen ja asenteisiin liittyviä asioita tuli ilmi.


Naiselle jää useimmiten kodin metatyöt , ihan automaattisesti, siihen vaan ajaudutaan. Usein mies ”auttaa” siivoamisessa tai suostuu hakemaan lapset tarhasta. Ei yhteisen kodin huoltamiseen ja hoitamiseen pitäisi ketään auttaa, ne asiat pitää hoitaa kuitenkin.

Moni mies kokee myös häpeää siitä, että nainen tienaa enemmän tai on muuten menestyneempi.
Ihan kuin sukupuolien välillä olisi jokin kilpailu.

Voiko olla niin, että niin monella sekä miehellä että naisella on niin huono itsetunto, että kokee aina jäävänsä toisen varjoon? Vai onko meille jäänyt tuhansien vuosien epätasa-arvosta niin syvät jäljet, että niitä on vaikea kitkeä?
Miksi aina oletetaan, että vaimo pitää miestä tossun alla tai rajoittaa miehen vapautta?
Onko sellainen ”ei meidän pojan tarvitse tehdä, jos se ei halua” asenne jäänyt vapaasta kasvatuksesta? Vai mistä kaikki johtuu?

Naisilla itsetunto-ongelmat kohdistuu usein ulkonäköön ja miehillä miehisyyden säilyttämiseen. Se on jotenkin kauhean epäreilua kaikkia sukupuolia kohtaan. Miksi meidän tulee suojella omaa sukupuolisuuttamme niin paljon, että se aiheuttaa ongelmia kaikissa toiminnoissa?

Minusta on silti hienoa, miten pitkälle olemme päässeet ja miten vapaata on olla nainen nykyisin. Tietysti se mietityttää, miten miehen rooli maailmassa muuttuu ja miten siihen murrokseen suhtaudutaan kun mies ei enää olekaan perheen pää vaan perheen päitä onkin kaksi. Minusta se on luonnollista, että perheessä on kaksi aikuista (tai useampi).


Naiseuden historia on todella mielenkiintoinen asia ja vielä mielenkiintoisempaa siitä tekee se, että kaikkialla maailmassa ei ole saavutettu niin paljon tasa-arvoa kuin täällä. On hienoa, että meillä on niin suuri vapaus ja olemme arvokkaita ihmisiä, joita ei voi myydä tai antaa kiertoon.

Meillä on kaikki mahdollisuudet, olemme vain itse niiden tiellä omine epävarmuuksinemme.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naiseus ja Hedelmät

Alushousuinstallaatio

ei vielä kyläilyä, eihän?