On niin hyvä olla nainen !
Ajatella, miten
paljon naisen asema on viime vuosikymmeninä muuttunut.
Vielä meidän
vanhempiemme ikäluokalle oli normaalia olla kotiäitinä tai työssä
miehen työn kautta.
Miten paljon ollaan
menty eteenpäin tasa-arvossa ja miten paljon meillä on
määräämisvaltaa omasta kehosta.
Ajatella, että
vielä 80-luvun lopulla naisen piti kysyä mieheltään lupa, mikäli
halusi sterilisaation. Aborttikaan ei ole ollut mahdollinen järin
kauaa eikä liioin ehkäisykään.
Nykypäivän
naisilla on paljon enemmän mahdollisuuksia omaan kehoon, työhön ja
elämään nähden mutta silti joitakin jännittäviä
tasa-arvokysymyksiä löytyy ihan arkipäivän kielenkäytöstäkin.
Istuimme porukalla
iltaa viime viikonloppuna. Paikalla oli muutama nainen ja yksi mies.
Olemme kaikki sellaisia, että emme juurikaan mieti sukupuoliasioita
kommunikoidessamme toistemme kanssa, on ihan sama, mitä toiselta
löytyy housuista tai paidan alta.
Yksi seurueemme
naisista sanoi miehelle ”olethan yksi meistä” . Jäimme
pohtimaan asiaa. Se, että miesporukassa sanotaan naiselle, että
”olet yksi äijistä” on kehu mutta se, jos mies on yksi
muijista, onkin alentavaa. Miksi?
Samoin mietimme
sitä, että nainen edelleen pääsee naimisiin ja mies joutuu. Monia
muitakin samankaltaisia puheeseen ja asenteisiin liittyviä asioita
tuli ilmi.
Naiselle jää
useimmiten kodin metatyöt , ihan automaattisesti, siihen vaan
ajaudutaan. Usein mies ”auttaa” siivoamisessa tai suostuu
hakemaan lapset tarhasta. Ei yhteisen kodin huoltamiseen ja
hoitamiseen pitäisi ketään auttaa, ne asiat pitää hoitaa
kuitenkin.
Moni mies kokee myös
häpeää siitä, että nainen tienaa enemmän tai on muuten
menestyneempi.
Ihan kuin
sukupuolien välillä olisi jokin kilpailu.
Voiko olla niin,
että niin monella sekä miehellä että naisella on niin huono
itsetunto, että kokee aina jäävänsä toisen varjoon? Vai onko
meille jäänyt tuhansien vuosien epätasa-arvosta niin syvät
jäljet, että niitä on vaikea kitkeä?
Miksi aina
oletetaan, että vaimo pitää miestä tossun alla tai rajoittaa
miehen vapautta?
Onko sellainen ”ei
meidän pojan tarvitse tehdä, jos se ei halua” asenne jäänyt
vapaasta kasvatuksesta? Vai mistä kaikki johtuu?
Naisilla
itsetunto-ongelmat kohdistuu usein ulkonäköön ja miehillä
miehisyyden säilyttämiseen. Se on jotenkin kauhean epäreilua
kaikkia sukupuolia kohtaan. Miksi meidän tulee suojella omaa
sukupuolisuuttamme niin paljon, että se aiheuttaa ongelmia kaikissa
toiminnoissa?
Minusta on silti
hienoa, miten pitkälle olemme päässeet ja miten vapaata on olla
nainen nykyisin. Tietysti se mietityttää, miten miehen rooli
maailmassa muuttuu ja miten siihen murrokseen suhtaudutaan kun mies
ei enää olekaan perheen pää vaan perheen päitä onkin kaksi.
Minusta se on luonnollista, että perheessä on kaksi aikuista (tai
useampi).
Naiseuden historia
on todella mielenkiintoinen asia ja vielä mielenkiintoisempaa siitä
tekee se, että kaikkialla maailmassa ei ole saavutettu niin paljon
tasa-arvoa kuin täällä. On hienoa, että meillä on niin suuri
vapaus ja olemme arvokkaita ihmisiä, joita ei voi myydä tai antaa
kiertoon.
Meillä on kaikki
mahdollisuudet, olemme vain itse niiden tiellä omine
epävarmuuksinemme.
Kommentit
Lähetä kommentti