Hyvinvointi ja onni?

Lehdessä oli juttu Susanna Laineesta, joka jättää Puoli seitsemän-ohjelman juontajan työn, sillä työ alkoi olla koko elämän sisältö. Toinen juttu käsitteli onnellisuutta ja ihmisen omaa arviota omasta onnellisuudestaan. Olen miettinyt samoja teemoja tässä jo jonkin aikaa. Varsinkin korona-ajan jälkeen olen huomannut, että kokoaikainen työn miettiminen ja työssä oleminen alkaa kuluttaa. Olisi ehkä aika jo elämälle. Ihan omalle, sellaiselle mihin kuuluu monipuolista olemista ilman jatkuvaa työasioiden miettimistä. Kuvataiteilijana ja kulttuurityöläisenä on helppo sekoittaa vapaa-aika työhön. Jotenkin ne vaan sulautuu yhteen eikä enää tiedä missä raja menee. Olen kuvitellut olevani ihan perusonnellinen ihminen vaikkakin kiire ja stressi välillä laukaisee pieniä alakuloisia kausia. Nyt olen päättänyt himmailla. Olen päättänyt jättää kaikki ylimääräiset työt pois ja keskittyä omaan uraani vuoden vaihteen jälkeen. Olen myös päättänyt keskittyä hyvään ja onnelliseen elämään. Olenko vuosiin edes miettinyt sitä, mikä tekee minut onnelliseksi, mistä nautin ja mikä tuo iloa? Olenhan minä. Vastaus on ollut työ. Vaihtuvat ja jännittävät projektit, uudet ideat, asioiden kehittäminen ja uuden oppiminen. Mihin se on vienyt? No ei juuri mihinkään. Kaikkea on tullut tehtyä ja uusia juttuja kokeiltua mutta sen aika taitaa olla nyt ohi. Nyt on aika kesittyä itseen. Psykologi Ed Diener on ehdottanut, että onnellisuuden sijaan puhuttaisiin henkilökohtaisesta hyvinvoinnista. Se olisi kieltämättä parempi ja helpommin ymmärrettävä käsite. Siihen on myös helpompi pyrkiä kuin onnellisuuteen. Onnellisuus on kuitenkin sanana jotenkin saavuttamaton, kaukainen ja häilyvä. Hyvinvointiin sen sijaan voi liittää helpommin henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin sekä tasapainon elämän ja työn välillä. Jutussa puhuttiin myös siitä, miten vaikeaa on erottaa halut ja tarpeet. Tämän on varmasti kaikki huomanneet. Miten helppoa on esimerkiksi kirjoittaa illalla vielä viimeiset sähköpostit tai hahmotella jokin uusi projekti sen sijaan, että menisi aikaisin nukkumaan, nauttisi hetken rauhasta ja nukkuisi tarpeeksi. Omasta hyvinvoinnnista on niin helppo tinkiä, sehän olen vain minä ja minun elämäni. Pitäisi ehkä muistaa, että kohtelisinko tai neuvoisinko läheisiäni elämään kuten itse elän?