Tekstit

Monen kastin alushousut

Kuva
Mutuillen sanoisin, että jokaisella naisella on alushousuja eri kategorioissa. On mukavia alushousuja, on seksikkäitä alushousuja, on niitä joita käytetään vain hätätilanteessa, on niitä jotka on niin epämukavia, että olisi melkein mieluummin kommandona. On mummopöksyjä, vähän rikkinäisiä, sekä niitä joita ei muista ostaneensa eikä myöskään oikein tiedä mistä ne ovat kaappiin päätyneet. Miksi juuri alushousut ovat sellainen vaate joka jakautuu niin moneen kastiin? Onko muissa vaatteissa tällaisia kasteja? Vai onko useamman kastin syynä se, että alushousuja tarvitsee omistaa useammat kuin vaikkapa farkkuja? Vaikeaa kuitenkaan ajatella, että kukaan säilyttäisi vaikkapa rikkinäisiä sukkia sillä ajatuksella, että käytän näitä vain jos muita ei ole puhtaana. Sukkia kuitenkin pitää omistaa suunnilleen sama määrä kuin alushousujakin. Voisiko syynä eroon olla se, että sukat ovat julkisemmat kuin alushousut? Vai se, että rikkinäinen sukka on häiritsevämpi normaalielämässä kuin rikkinä...

Pitääkö aina päästä sanomaan?

Kuva
Joillain ihmisillä tuntuu olevan valtava tarve päästä kommentoimaan – muiden tekemiset, vaatteet, kehot ja yleinen olemus ovat heille kuuluvia asioita, joista heidän on oikeus sanoa mielipiteensä. Tämä on ihmeellinen asia. Ihmettely on tietysti ihmisen elämään kuuluva asia ja näin pitääkin olla, maailma on ihmeellinen paikka ja kaikista ihmeellisintä maailmassa ovat ihmiset. Mutta miksi jotkut ihmiset kokevat velvollisuudekseen ja oikeudekseen tulla ihmettelemään ääneen toisen ihmisen tekemisiä ja olemusta? Juuri hänen mielipiteensä siitä, mikä on viehättävää ja mikä ei on tärkeää. Juuri hänen mielipiteensä siitä, mikä on normaalia ja mikä ei on tärkeää. Jatkuva kommentointi tai edes kommentoinnin mahdollisuus saa minut joskus linnoittautumaan kotiin. En jaksa edes ajatusta siitä, että käydessäni kaupassa tai kirjastossa tai baarissa minun velvollisuuteni on selittää olemassaoloni kommentoijille. Haluaisin vain olla rauhassa ja elää maailmassa, tehdä omia asioita omalla tahdillan...

Pirtelöhommia

Kuva
Voisi ajatella, että Saako lihava nainen tanssia? -projektin ”ensimmäinen osa” on alushousukulhot ja Ystävyydenpuistossa järjestetty pop-up installaatio oli tietysti alkkareiden ensimmäinen esiintyminen. Projektin toinen osa on Mintun tekemä, aivan älyttömän pähee räppibiisi nimeltä Pirtelöpoika. Biisiä ei olla virallisesti vielä julkaistu, se odottaa vuoroaan hieman tuonnempana. ;) Nyt ollaan siirrytty projektin kolmanteen osaan ja kuvataan Pirtelöpojalle musavideota. Ja se on ollut ihan sairaan hauskaa! Mulle on tullut siitä jotenkin tosi nostalgisia fiiliksiä. On ollut samanlainen olo, kun joskus lapsena. Meillä oli muksuna serkkujen kanssa vaikka mitä projekteja. Tehtiin näytelmiä, kuunnelmia, kirjoja, taidetta ja vaikka mitä. Se ilo ja onni, mitä tuollaisista projekteista saa, on jotenkin ihan omaa luokkaansa. Semmoista energistä pöhköilyä, nauramista ja ideointia. Se on ihan parasta. Huomaan, että oon ”aikuiseksi” kasvaessani unohtanut semmoisen pöhköilyn ja ottanut t...

vuosi sitten oli Kamala kevät ja hirveä luonto

löysin reilu vuosi sitten kirjoittamani tekstin keväästä ja sen kokemisesta. Se tosiaan oli hirveä kevät ja kaikessa kamaluudessaan myös Espanjan matkasta tulikin katastrofi eikä ihana lainkaan. Aina ei mene niinkuin toivoisi. Tämä oli sitä aikaa kun väkertelin alushousuveistoksia päivästä toiseen täysin tietämättömänä Me Naisista ja kaikesta siitä mitä karmean kevään jälkeen oli tulossa. Suhtautumiseni kevääseen ei ole muuttunut mutta tänä vuonna koitan olla hajoittamatta itseäni niin pahasti kuin viime vuonna. Silloin olin jotenkin vereslihapalasina eikä se korjaantunut ihan heti. Noniin tässä se tulee: "Hirveä määrä ajatuksia pyörii päässä. Mistään en oikeastaan saa kiinni. Olen nähnyt voimakkaita unia viime aikoina, mikä ei ole mitenkään itselleni tyypillistä. Aivoni tuntuvat keskittyvän kevääseen ja jokavuotiseen pariutumisvimmaan. On jännittävää huomata miten primitiivinen keho loppujen lopuksi on. Koemme aina olevamme niin yleviä ja erottuneita vaistoista ja eläi...

ääniä vuoden takaa osa 2.

Kuva
Löysin toisen vuodentakaisen kirjoituksen. Eipä tiennyt Minttupoloinen mitä päässä liikkui tätä kirjoittaessa. Ja tässä ollaan. Oli aivan totta, että risteyksessä olin ja valitsin juurikin sen vaikeamman tien. Mutta hyvin menee ja päätös oli oikea , Elämä on jatkuvaa muutosta ja oivalluksia. Tänä keväänä on ehtinyt tapahtua paljon. Ulkoisesti mikään ei ehkä ole muuttunut, mutta itse koen olevani aivan eri henkilö mitä olin puoli vuotta sitten kun aloitettiin tämä projekti. Kaikkea on ehtinyt tapahtua. Ei nyt varsinaisesti mitään suurta ja mullistavaa, mutta olen esimerkiksi kokeillut rajojani taiteen tekemisen suhteen niin pitkälle, etten enää muista mistä lähdin. Mistä maalasin tai mitä ajatuksia teosteni takana on ollut. Mistä ammensin kaiken, mitä halusin sanoa? Tuntuu kuin olisin tienristeyksessä. Pitäisi joko palata tai jatkaa eteenpäin johonkin tuntemattomaan. Itseni tuntien valitsen tuntemattoman. Itsensä haastaminen ja uusien asioiden oivaltaminen on aina o...

Nimeni on Myski-impi

Myski-impi on nimenä blogille varsin sopiva. Se myös kuvastaa hyvin projektien luonnetta. Myski on tunnetusti maskuliininen ja miehisten feromonien lähde tuoksuissa ja luonnossa. Sitä saadaan eri eläinten rauhasista tai suoraan kiveksistä. Myskikurpitsa taas on ulkoiselta muodoltaan fallosmainen, mutta halki leikattu kurpitsa sisältää muotokielessään paljon feminiinisiä linjoja. Tästä syystä myskikurpitsasta tuli työryhmän logokuva ja tunnus. Impi sen sijaan on hento, pieni ja feminiininen. Se on vahvasti suomalaiseen mytologiaan liitoksissa oleva naiseuden esikuva, jonka roolimalli elää yhä vahvasti naiseuden ilmenemisessä sekä miehen toiveissa naista kohtaan. Impi on herkkä ja haavoittuva, joten se ruokkii miehen tarvetta suojella ja nostaa omaa voimakkuutta heikon naisen rinnalla. Myös nainen käyttää hyväkseen immen ominaisuuksia saadakseen tahtonsa läpi. Kukapa voisi vastustaa pientä ja siroa naista, joka suurilla silmillään katsoo hiukan vetistäen voimakasta urhoa ja pyytää a...

Naiseuden paineita

Alushousujen pop-up installaation jälkeen olen käynyt monia mielenkiintoisia keskusteluja kehosta ja naiseudesta, naiseksi kasvamisesta sekä paineista, joita naiseus aiheuttaa. Samoin feminismi on puhuttanut paljon. En tiedä missä vaiheessa feminismin merkitys on muuttunut ihmisten mielissä miesvihaksi? Olen keskustellut useiden ihmisten kanssa kulttuurin vaikutuksesta ja muutoksesta sekä kehityksestä. Monet ovat kokeneet, että pohtiessani naisen asemaa ja ulkonäköpaineita, syytän aiheesta miehiä. Mietin tätä paljon, miksi monet miehet kokevat tällaisen keskustelun uhkaavana? Onko näiden miesten ajatus se, että vain miehet vaikuttavat kulttuuriin? Kyllähän naiset ylläpitävät sukupuolirooleja ja vaikuttavat kulttuuriin ja sen kehitykseen yhtälailla kuin miehetkin. Me kaikki ihmiset teemme kulttuurin, sukupuolesta riippumatta. Minun parhaat ystäväni ovat miehiä. Olen aina elänyt miesten keskellä ja kasvoin veljeni ja hänen ystäviensä kanssa. Ehkä siksi olen suorapuheinen ...