Tekstit

Julkaisuja mtv:llä ja Me Naisissa

 Mtv uutiset julkaisi kirjoituksen kokeilusta kesälä 2021 https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuvataiteilija-minttu-paatti-noudattaa-naistenlehden-vinkkeja-useiden-kuukausien-ajan-havainnot-yllattivat-ei-siina-jaanyt-aikaa-edes-ajatella/8166928?fbclid=IwAR378qPfUMUmNj7AKofs3fQcEi-J56pQtiHGwJdJRAMpbSR4X0TkBoN52u8#gs.4ukp7g Me Naiset julkaisi kokeilusta syksyllä 2020   https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000006708463.html

Puoli vuotta kokeilun jälkeen

Mitä minulle jäi kokeilusta?  Hämmennys voi olla ehkä kuvaavin sana. 9 kuukautta elämää jonkun ulkopuolisen tahon ohjeilla, sellaisen taho, jota ei koe omakseen, on todella rankkaa.  Mielenterveys on koetuksella sellaisen rupeaman jälkeen ja itseensä uudelleentutustuminen on paikallaan.  Olen vihdoin kevään aikana ryhtynyt huomaamaan mistä olen oikeasti kiinnostunut ja mitä haluan elämältä, itseltäni ja ympäristöltäni. Jatkuva  syyllisyys ja tarkkailu on hiljalleen jäänyt vähemmälle ja elämä alkaa olla nautittavaa.  Tämä oli hurja kokeilu, jonka uskon vaikutytaneen syvästi minuun ihmisenä ja taiteilijana. Uskon, että ymmärrän ihmisyyttä ja ihmisen toimintaa paljon paremmin ja uskon saavuttaneeni osan tavoitteestani, ymmärrän oman asemani naisena jaihmisenä selkeämmin, ymmärrän naiseutta, ulkonäköpaineita ja naiseuden historiaa paljon paremmin kuin aiemmin.  Onneksi elämme maailmassa, jossa voimme itse määrittää oman elämäme normit ja tavan elää. Vaatii vain...

Me Naisten jälkeinen alku

  Edellisestä kirjoituksesta on jo tovi. Tarvitsin tauon. Me Naiset-projekti oli rankempi kuin oletin ja vaati muutaman kuukauden toipumisen ja miettimisen. En ole vieläkään saanut ajatuksiani täysin jäsenneltyä mutta jotakin selkeyttä on jo havaittavissa. Olen keskittynyt lähinnä musiikin kuunteluun ja ilonaiheiden löytämiseen. En oikeastaan enää muistanut, mikä tuottaa minulle iloa, mikä tekee minun elämästäni hyvää ja mielekästä. Oli hämmentävää tajuta, että niin lyhyessä ajassa, kuin 9 kuukuatta, voi unohtaa itsensä. En tosin ole varma, olenko koskaan ajatellut tietoisesti sitä, mistä nautin ja mikä tekee juuri minut onnelliseksi. Olen vain tehnyt asioita ja mennyt eteenpäin. Nyt koitan ottaa erilaisen asenteen elämään ja oikeasti tutustua itseeni. Miten se ihminen, jonka kanssa viettää 24/7 voikaan olla niin vieras? En tiedä pystyykö kukaan määrittelemään itsensä tai edes oikeasti nimeämään asioita jotka tekevät onnelliseksi. Kaikki on kuitenkin lopulta aik...

Galleria Koneessa Hämeenlinnassa 24.10-17.11.2020

Kuva
MINTTU SAARINEN Saako lihava nainen tanssia? 24.10. - 17.11.2020  Minttu Saarisen näyttelyssä videoteokset, maalaukset ja esinekoosteet puhuvat naiseudesta, elämästä ja kehollisuudesta. Lihavuuden stigma ei kohdistu vain ylipainoisiin naisiin vaan kaikkiin naisiin sosiaalisena ja emotionaalisena ongelmana.  Ruumiin paino ja koko ovat keskeisiä naisruumiin hyväksyttävyyden määrittelijöitä, mikä aiheuttaa riittämättömyyden tunteita ja estää nauttimasta täysipainoisesta elämästä.  Lihavuus symboloi kontrollin menetystä, sairautta, yhteiskunnan rappiota, laiskuutta ja älyllistä heikkoutta, monia sellaisia asioita, joita on historiassamme liitetty yleisesti naissukupuoleen. Tanssi puolestaan ilmentää älyllisyyttä, kulttuurin kehitystä, seksuaalisuutta, sulokkuutta ja yhteenkuuluvuutta. Tanssin voi siis käsittää lihavuuden vastakohtana.  Näyttelyni teokset käsittelevät naiseuteen ja naisen kehoon kohdistuvia vaatimuksia, rituaaleja, toiveita ja mielikuvia, joita yhteiskunn...

16 päivää jäljellä!

Noin kahden viikon päästä alkaa näyttelyni Saako lihava nainen tanssia? Galleria Koneessa Hämeenlinnassa. Olen uppoutunut näyttelyn teoksiin, ripustukseen ja teksteihin. Näyttelystä tulee henkilökohtainen, rohkea ja paljastava. Laitan itseni likoon kaikin mahdollisin tavoin, pieni häpeä ja jännitys on läsnä takaraivossa. Mielessäni pyörittelen kokemiani asioita Me Naiset-projektista, joka loppuu 16 päivän päästä. Tänään on keskiviikko. Lehti ilmestyi tänään. Olen jo muutama viikko sitten huomannut itsessäni irtautumista projektista. Loppusuora häämöttää ja omistautuminen alkaa hiipua. Yritän pinnistää ja lukea uusimman lehden. Sivulla 16 alkaa jo ahdistaa. Silmälasikehyksillä ilmettä kasvoihin, meikkivoidemainos, pikainen kertomus jonkun häämatkasta ja lukemista kirjoista, jonkun henkilön katsaus omaan syksyyn, rakkauteen ja keskenmenoon, kirjasuosituksia, apteekkituotemainos, kuvia meikatuista naisista, jotka katsovat kaihoisasti tai intensiivisesti hiukan kamerasta sivuun, ...

Ikä, arvokkuus, kokemus ja aika?

Aina välillä tulee vastaan ennakkoluuloja ja oletuksia ikäerosta parisuhteessa tai ystävyydestä. Edelleen näemme ikäeron jotenkin kummallisena, on ehkä yleisempää että yhdessä hengailevat ihmiset ovat jokseenkin saman ikäisiä. Minun lähipiirissäni ei ole ollut mitään normia tähän. Vanhemmillani oli lähemmäs 20 vuotta ikäeroa eikä ystäviäkään jaoteltu iän mukaan, oli kaikenlaisia ja ikäisiä miehiä ja naisia. Iästä tai ikäerosta ei puhuttu oikeastaan ollenkaan, vanhenemisesta ja ruumiin rapistumisesta ehkä, mutta ikä sinällään ei ollut koskaan mikään kysymys. Ehkä tästä syystä en ole koskaan ymmärtänyt ikää erottavana tai yhdistävänä tekijänä. Ikä on numeroita, toisilla se näkyy kehossa, toisilla muunlaisena kehityksenä, joillakin molempina. Pääasiassa (toivoisin) eletyt vuodet tuo kokemusta, näkemystä ja itsevarmuutta niin ja tietenkin tasaisuutta. Kaikilla ei niitäkään. Minulla on kaiken ikäisiä ystäviä, vanhimmat ehkä siinä 70 ikävuoden hujakoilla, nuorimmat 25. Eroa on ain...
Viimeisimmissä lehdissä on ollut haastatteluja jääkiekkoilijoiden vaimoista, entisiä missejä ja malleja, somasti luovia, terveysalan yrittäjiksi ryhtyneitä, äitejä, kodin hengettäriä. Kotona kiltisti odottavia, puolisoaan tukevia ja edustavia ihanuuksia. On puhuttu rakastumisesta, auvoisesta suhteesta alamäkineen ja ongelmineen, kuitenkin aina toisiaan tukien, idyllisessä kodissa ja niin edelleen. Ei ihme, että hienoista kotirouvista ja jalkapallovaimoista on tehty sarjoja ja heidän elämänsä seurataan. Kaikki on niin ihanan idyllistä, mitään ei puutu. Kuitenkin jollain tapaa yritetään luoda kuvaa ”mekin olemme vain ihmisiä” mutta sekin jää pinnalliseksi yritykseksi, sillä kulissien ja täydellisyyden ylläpitäminen on kuitenkin se pääasiallinen tehtävä. Tämä itse asiassa pätee lähes kaikkiin julkisuuden naisiin. Lähes jokainen jossain välissä julkista elämäänsä haluaa painottaa ihmisyyttään mutta kuitenkin jatkaa samaan malliin idyllisen elämän esiintuomista. Mikä meitä kiehtoo ...

Hyvinvointi ja onni?

Lehdessä oli juttu Susanna Laineesta, joka jättää Puoli seitsemän-ohjelman juontajan työn, sillä työ alkoi olla koko elämän sisältö. Toinen juttu käsitteli onnellisuutta ja ihmisen omaa arviota omasta onnellisuudestaan. Olen miettinyt samoja teemoja tässä jo jonkin aikaa. Varsinkin korona-ajan jälkeen olen huomannut, että kokoaikainen työn miettiminen ja työssä oleminen alkaa kuluttaa. Olisi ehkä aika jo elämälle. Ihan omalle, sellaiselle mihin kuuluu monipuolista olemista ilman jatkuvaa työasioiden miettimistä. Kuvataiteilijana ja kulttuurityöläisenä on helppo sekoittaa vapaa-aika työhön. Jotenkin ne vaan sulautuu yhteen eikä enää tiedä missä raja menee. Olen kuvitellut olevani ihan perusonnellinen ihminen vaikkakin kiire ja stressi välillä laukaisee pieniä alakuloisia kausia. Nyt olen päättänyt himmailla. Olen päättänyt jättää kaikki ylimääräiset työt pois ja keskittyä omaan uraani vuoden vaihteen jälkeen. Olen myös päättänyt keskittyä hyvään ja onnelliseen elämään. Olenko v...

meikkiä

Kuva
Tässä pikkuinen kuvakooste meikkaamisesta.  Kokeilin punertavalle iholle tarkoitettua vihreää mönjää, en tiedä oliko siitä mitään hyötyä.  Mönjän lisäksi kulmakynä, poskipuna, ripsari, luomiväri, kajaali, meikkipuuteri ja varjostuspuuteri

huulipunakokeiluja

Kuva
Miten erilaiset huulipunat vaikuttaa yleisilmeeseen ja mikä kenellekin sopii.  Tässä muutamia kokeiluja.  Pysyn ehkä vähän luonnollisemmissa sävyissä. 

Lisää unta!

Viime viikot on olleet aikamoista suorittamista. Olen keskittynyt töihin vähän liikaakin ja tehnyt pitkää päivää. En ole juuri saanut nukuttua, sillä pitkän päivän jälkeen rauhoittuminen on ollut mahdotonta. Rakkausasiatkin pyörii mielessä työn ohella. Sen vähän vapaa-ajasta, mitä on ollut, olen istunut rannassa miettimässä tai ollut lenkillä. Eilinen Me Naiset toi helpotuksen suorittamiseen, sillä siinä puhuttiin unesta ja nukkumisesta. Eilisen vietin siis päiväunien merkeissä ja illalla menin jo kymmeneltä nukkumaan. Uni tuntui hyvältä. Seuraavan viikon keskitynkin nukkumiseen ja himmailuun. Töitä on edelleen paljon mutta ei onneksi siinä määrin, mitä aiemmin. Yritän saada elämän tasapainoon niin kuin lehden teemana oli tällä viikolla. Ei liiikaa töitä, ei liikaa mitään, ei hirveitä aikatauluja ja mielekkäämpi elämä. Nukkumisen ohella koitan saada rakkauskuviot järjestykseen ja löytää tasapainon pariutumisen ja työn välille. Mitä se ikinä tarkoittaakaan. Tällä kertaa lehti ...

Henkisestä väkivallasta parisuhteessa

Lehdessä oli kirjoitus nuoresta naisesta, joka oli kokenut väkivaltaa parisuhteessaan ja lopulta hakenut apua kriisikeskuksesta ja päässyt eteenpäin tajuttuaan, että asiat eivät ole kunnossa. Moni suhde perustuu miellyttämiselle. Ei tarvita aina fyysistä väkivaltaa, henkinenkin on tarpeeksi paha. Henkistä väkivaltaa on monenlaista eikä se välttämättä ole sellaista, minkä edes tajuaa, mieltä kalvaa riittämättömyys, tarve miellyttää ja jatkuva varpaillaan olo, jonkinlainen etäisyys ja kummallinen valtasuhde. Parisuhteiden aiheuttamista traumoista on haastavaa päästä yli. Parantuminen ja itsensä korjaaminen kestää vuosia, jos tapahtuu ikinä. Moni onneksi hakeutuu terapiaan mutta ei kaikki. Samaan tilanteeseen ajautuu helposti uudelleen, sillä uhrin asema tuntuu luonnolliselta ja tutulta. Se vaatii uudeltakin kumppanilta skarppaamista, että ei anna toisen uhriutua. Nuorena koetusta väkivallasta ja huonoista parisuhteista on helpompi päästää irti ja toipua. Miten vaikeaa on yli ...

Tinder x 2

  Tinder x 2 Olen ollut tinderissä nyt viikon, kaksi. Tämä on toinen Tinder-jakso Me Naiset kokeilun aikana. Aiempi oli keväällä ennenkoronaa ja silloin keskityin enemmän juttelemaan ihmisten kanssa ja hain sitä, mitä miehet naiselta haluavat. En ollut omalla ammatillani tai sellaisilla kuvilla, jotka oikeasti näyttävät minulta. Tein sellaisen profiilin, minkä oletin olevan naisen ihannekuva. Niin se olikin. Keskusteluja tuli hirveä määrä ja juttujen aiheet pysyivät mies-nais asetelmassa. Puhuttiin treenaamisesta, ulkonäöstä ja sellaisesta turhanpäiväisestä. Miehet tuntuivat olevan kiinnostuneita sellaisesta pinnallisesta läpätyksestä. Nyt tein profiilin, jossa olen ihan oma itseni. Kuvissa on sekä Me Naiset ajan kuvia, että oman tyylini kuvia. Teksti on minua, ei sitä, mitä joku toivoisi. Päätin lähteä tähän tinderkokeiluun ihan tosissani ja ihan omana itsenäni. Jutella niitä asioita, mitä itse koen mielekkääksi. Joitakin keskusteluja on synytnyt. Muutamat ovat t...

Ensimmäinen puhtaasti seksiin liittyvä tehtävänanto

Kuva
  Me Naisten kehotuksesta olen liittynyt Tinderiin ja pariin muuhun deittisovellukseen. Olen käynyt yksillä treffeillä ja muutamat on suunnitteilla, kunhan aikataulu antaa myöden. Pyrin pysymään avoimena ajatukselle parisuhteesta ja läheisyydestä. Vielä ei ole tullut vastaan sellaista, mikä olisi tuntunut mitenkään mahdolliselta. Pariutumiseen liittyen tämän viikon lehdessä oli vinkkejä Ina Mikkosen Runkkarin käsikirjaan liittyen. Lehdessä on puhuttu intiimiydestä ja seksuaalisuudesta mutta ei varsinaisesti seksistä tai muusta kanssakäymisestä. Enemmän parisuhteesta ja deittailusta mutta ei suoraan viitattu seksin harrastamiseen. Tämä on ollut itselleni varsin hyvä asia. Nyt kuitenkin on toimittava ohjeiden mukaan. Lyhennettynä ne menivät jokseenkin näin: 1. ”Kun häpykarvoja hipelöi, ne lähettävät hermostolle mielihyväsignaaleja.” 2. ”jos haluaa kertoa kumppanille esimerkiksi suuseksitoiveistaan, näyttäminen toimii usein sanoja paremmin. Pyydä siis kumppaniasi o...

Horoskooppi! Ei rakkautta, ihanaa!

  Noniin. Jokaisessa lehdessä on aina horoskooppi. Otetaanpas tarkkailuun tämän viikon neuvot. Luen aina sekä härän että kaksosten horoskoopin, sillä olen syntynyt puoli tuntia ennen kuin härän merkki vaihtuu kaksoseksi. Tässä olisi viikon neuvot pähkinänkuoressa. Katsotaan viikon päästä miten näiden kanssa kävi. Härkä: Kiinnitä uomiota pieniin yksityiskohtiin äläkä jätä mitään sattuman varaan. Kiinnostava tilaisuus osuu kohdallesi, jos pidät silmäsi ja mielesi avoinna. Ystävällä tai sukulaisella on tarjota sinulle erinomainen neuvo, ota siitä vaari. Edit 28.8 Sain kyllä paljon neuvoja mutta mitään jännittävää ei tapahtunut, eikä mitään mieleenpainuvaa.  Kaksonen: päädyt epäilemään omia uskomuksiasi ja suunnitelmiasi. Kuuntele sydäntäsi ja toimi sen mukaan, mikä sinut aidosti tekee onnelliseksi. Et ihan pysy kärryillä mitä joku tuttavasi yrittää viestiä. Ole ystävällinen mutta suora, kysy mitä hän tarkoittaa. Edit. 28.8  Olen yrittänyt olla suot...

Lisää rakkautta, eikä tämä ikinä lopu?

  Aloitanpas tämänviikkoisen lehden purkamisen Sami Kurosen haastattelusta. Minusta on ihanaa, että lehdessä on miesnäkökulmia enenevissä määrin. Miesten ajatuksen kulku on aina mielenkiintoista ja varsinkin rakkauksiin liittyvät asiat koskettaa suurta osaa naisista. No mutta asiaan. Jutussa puhuttiin yllättäen rakkauksista ja parisuhteista. Tuntui kivalta lukea siitä, mihin mies (tosin vain tämä yksilö mutta yleistän) kiinnittää huomiota naisessa ja mitä hän ajattelee rakkaudesta. Jäin miettimään miten itse vastaisin Kuroselle esitettyihin kysymyksiin. Tässä ne tulee: Mitä minulle tulee mieleen sanasta rakkaus? Rakkaudesta sananana voisi puhua miten päin tahansa mutta jos olen täysin rehellinen, rakkauden käsitteestä tulee mieleen yhteys, kumppanuus, varmuus, kasvaminen ja vapaus. Minusta rakkaus on vapautta, energiaa ja luovuutta. Siitä voi ammentaa vaikka mitä ja varsinkin jos se on molemminpuolista, se voi olla koko elämä. Tosin se on myös pelkoa, traumoj...

Usko, toivo ja rakkaus vai säännölliset tulot?

  Me Naisissa oli mielenkiintoinen juttu köyhyydestä ja vähätuloisuudesta. Jutussa puhuttiin enimmäkseen terveydenhuollosta ja itsestään huolehtimisesta, mikä on pienituloiselle haastavaa. On jätettävä pois lääkkeitä ja ravitsevan ruoan hankkiminen on kallista. Päädytään makaroniin ja makkaraan koska se on edullisempaa. Moni pienituloinen on myös jollakin tapaa syrjäytynyt. Ei ole työyhteisöä eikä selkeää päivärytmiä. Elämää varjostaa jatkuva epävarmuus. On vaikea pitää kiinni elämästä, elämänilosta, uteliaisuudesta ja kaikesta siitä, mitä ihminen yleensä elämää kohtaan tuntee. Positiivinen jännitys on tuntematon käsite. Itse olen aina ollut pienituloinen. Se on osaltaan oma valintani koska työni on niin epävarmaa mutta toisaalta jotenkin on aina ollut töitä ja pärjännyt. Toisaalta olisin voinut valita ammatin, joka työllistää mutta toisaalta olen unelma-ammatissani ja se on se juttu, mikä pitää minut hengissä ja kiinni elämässä. Köyhyydessä kuormittavinta on epävarmuus...

Herkkä, puhuva ja rohkea mies?

  Eilen julkaistussa Me Naiset lehdessä esiteltiin Eino Saaren kirja Miehen kosketus. Aihe mieheksi kasvamisesta ja miehenä olemisesta on hyvin mielenkiintoinen ja sitä olen itsekin työssäni pohtinut muutama vuosi sitten toteutetussa Isän kädestä- yhteisötaideprojektissa. Käsitys mieheydestä ja miehenä olemisesta on suuressa murroksessa. Puhumaton, kova ja tunteeton mies nähdään menneen maailman mieskuvana, moni kuitenkin kamppailee asian kanssa edelleen, sillä puhumattomuuden kulttuuri on miesten keskuudessa edelleen voimakkaana. Minun ystävistäni suuri osa on miehiä. Monelle on ollut vaikeaa ryhtyä puhumaan tunteistaan ja ajatuksistaan avoimesti ja selkeästi. Se vaatii turvallisen ja hyväksyvän ilmapiirin mutta myös luottamuksen toiseen ihmiseen ja itseensä. Miten vaikeaa on puhua omista tuntemuksista, jos pelkää tulevansa satutetuksi tai hätkähtää omia tunteitaan, mitä jos ryhtyykin itkemään tai tunteet lähtee muuten valloilleen, eikä niitä pystykään hallitsemaan. ...

Mistä nyt olikaan kysymys?

Kuva
Teksti julkaistu ensimmäisen kerran maaliskuussa Olen saanut ihanasti palautetta Me Naiset – kokeilusta, osa tykkää ja osa ei. Ihan perus homma. Monet tosin myös kysyy, että mikä juttu tämä on? Kuun vaihteen iloksi koitan taas selittää asian ja tuoda esiin uusia näkökulmia ja lisätäkin sellaisia, mitä en olisi osannut ajatellut aiemmin. Seuraan siis 9 kuukauden ajan Me Naiset lehden kaikkia mielipide, muoti, meikki, ihonhoito, trendi, kehonhuolto, kulttuuri ym. vinkkejä. Käytännössä se menee niin, että luen uusimman lehden silmäillen ja alan hahmotella tulevaa viikkoa ( Me Naiset ilmestyy kerran viikossa). Sen jälkeen luen lehden huolellisemmin, teen muistiinpanoja tunnelmasta, yleisteemasta, yksittäisistä kirjiotuksista, mainoksista, muodista, kaikesta. Listaan uusia trendisanoja ja ilmiöitä, koitan pistää kuvista merkille asentoja ja ilmeitä, listaan elokuvat ja musiikin, mitä mainitaan ja sitten olenkin valmis aloittamaan uuden viikon. Lehti ohjailee viikon ...

Voiko keholle antaa anteeksi?

  Viimeisimmässä Me Naiset lehdessä oli useita pieniä kirjoituksia sairastamisesta ja sairauksien kanssa elämisestä. Muistaakseni olen kirjoittanut omasta sairashistoriastani jo aiemmin, joten en palaa siihen. On kuitenkin mukava lukea selviytymistarinoita ja sitä miten ihmiset oppivat elämään uudenlaisen kehon kanssa, hyväksymään sen ja antamaan anteeksi. Anteeksiantaminen itselle on yleensä enemmän henkistä puolta, sairastamisen jälkeen pitää oppia suhtautumaan kehoon uudella tavalla ja hyväksyä sen vajavaisuus. Joskus, kun keho on muuttunut liikaa ja se tuntuu rajoittavan elämää vielä pitkään tervehtymisen jälkeenkin, voi anteeksiantaminen olla todella vaikeaa. Samalla pelkää, että keho pettää uudelleen ja väkisinkin mieleen hiipii ajatus siitä, että aikaa ei enää ole. Tulee epätoivo tai kiire, pahimmassa tapauksessa molemmat. Itse välillä kärsin niistä ajatuksista, että tässäkö tämä oli? En ole ehtinyt tehdä tarpeeksi töitä enkä ehkä rakastaa tarpeeksi. Otinko ne ris...